Kirjaudu

Pirkanmaan pelastuslaitos juhlii tänä vuonna 120-vuotista taivaltaan. Juhlavuotena on syytä juhlia myös keskuspaloasemaa, sillä Tampereen päivänä 30.9.2018 klo 13:00 tulee kuluneeksi tasan 110 vuotta siitä, kun silloinen palokunta muutti keskuspaloasemalle Puutarhakadun vuokrakiinteistöstä. Wivi Lönnin suunnittelemaa keskuspaloasemaa huomioidaan klo 13:00 lipunnostolla sekä laulamalla yhdessä onnittelulaulu.

Keskuspaloasemalla klo 10 – 16  on kalustotutustumisen lisäksi lapsille oma sammutustehtävä. Mukana päivässä ovat myös Meripelastusseura, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Tampereen paikallisosasto sekä Liikenneturva. Palomieskuoro Tulikukot esiintyy klo 12:15 ja 14:00.

Hervannan paloasemalla klo 10 - 16, Hervannan valtaväylä 100, on mahdollisuus tutustua ajoneuvokalustoon ja harjoitella alkusammutusta. Lapsille on tarjolla oma sammutustehtävä.

110-vuotias kaunotar

”Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema Tampereen keskuspaloasema on upea jo pihalta katsottuna, eikä vaikutelma vähene sisälle mentäessä. Päinvastoin rakennuksen sisäpuolella muotoilu näyttää ulottuvan jopa henkilökuntaan asti”.

Keskisuomalainen-lehden juttu vuonna 2005 Tampereen keskuspaloasemasta alkoi melko mairittelevasti, mutta totuuden siemen tuossa toteamuksessa on. Rakennuksen uljas ulkomuoto antaa hyvät puitteet toimiville sisätiloille. Hyvä esimerkki tilojen toimivuudesta on se, että hevosten vaihduttua hevosvoimiin ei kalustohalliin ole tarvinnut tehdä merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Aikanaan kahden hevosen kuljettaviksi tehdyt oviaukot ovat nyt leveiden ajoneuvojen kulkureitteinä.

Naisen käden jälki näkyi suunnitelmassa

Tampereen vakinaisen palokunnan toiminta alkoi 5.7.1898 Puutarhakadun tiloissa. Heti seuraavana vuonna virisi keskustelu omasta paloasemasta. Monien vaiheiden jälkeen julistettiin suunnittelukilpailu, joka päättyi tammikuussa 1906. Kilpailuun oli kutsuttu kuusi tamperelaista arkkitehtiä ja kilpailun voitti yksimieleisesti Wivi Lönn. Kilpailulautakunta totesi, että ”suunnitelmassa on kuutiosisällys hyvin käytetty. Huoneistot ovat hyvin järjestetyt. Perheosastolla on eri portaat ja keittäjättären huoneet perheiden huoneistojen puolella suunnitelman eduksi”. Wivi Lönn oli osannut hahmottaa paloaseman kokonaisuutena, sillä se toimi myös monelle palomiehelle ja hänen perheelleen kotina. 

Tulipalo paloasemalla

Tampereen palokunnan oli tarkoitus muuttaa uudelle asemalle kesällä 1908 kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. Jouluaattona 1907 klo 3.55  rakennustyömaan lämmityskamiinasta lentänyt kipinä sytytti tulipalon talon eteläpäädyssä. 28 asteen pakkasessa tulipalon sammutus oli työlästä ja vasta usean tunnin työskentelyn jälkeen palo saatiin rajattua.

Rakennus valmistui syyskuussa 1908 ja palokunta pääsi muuttamaan uusin tiloihin 30.9. Tampereen keskuspaloasema oli kolmas Suomessa vakituiselle palokunnalle tehty paloasema ja se oli aikansa nähtävyys. Rakennusteknisesti se oli edistyksellinen, sillä rakentamisessa käytettiin rautabetonirakenteita. Näin voitiin rakentaa avara kalustohalli, jossa ei ollut lainkaan kantavia pilareita. Kalustohallin perällä oli hevosten pilttuut, joista ne tottuneesti siirtyivät kärryjen eteen, kun hälytyskellot soivat.

Näyttäviä olivat talon toisesta kerroksesta kalustohalliin johtavat liukutangot, joilla miehistö pääsi nopeasti hälytyksiin. Satakunnankadun puoleisessa siivessä oli palotelegrafi sekä miehistön käytössä kuusi keittiön ja kamarin asuntoa yhteistiloineen.

Letkujen kuivaamiseen käytetty torni toimi myös alkuvuosina palovartijan tähystyspaikkana, sillä sieltä oli hyvä näkyvyys kaupungin joka kolkkaan. Letkutornia kiertää reliefi, joka kuvaa tulen ja veden taistelua.

Paloasema kotina

Vuosisadan alussa suuri osa palomiehistä oli poikamiehiä, jotka asuivat paloasemalla monen miehen ryhmissä isoissa saleissa. Perheellisiä varten oli varattu eri kokoisia asuntoja. Vuonna 1937 palokunnan vahvuus oli 50, joista 35 asui paloasemalla. Loput 15 asui vastapäisessä (nyk. Pellavatehtaankatu 7) palokunnan vuokra-asunnoissa. Miehistön huoneistot sijaitsivat rakennuksen eteläpäädyssä, kun taas pohjoispäässä oli palopäällikön asunto.

Asuminen paloasemalla loppui 1980-luvulla, kun viimeinen asunto - palopäällikön virka-asunto - remontoitiin toimistokäyttöön. Vaikka paloasema ei enää olekaan palomiesten koti, niin palomiesslangiin koti on jäänyt elämään: kun tilanne on ohi, tokaistaan usein hätäkeskukseen, että yksikkö lähtee kotiin.

Kepalo nykyään

Sata vuotta (nyk. 110 vuotta) sitten Tampereen (keskus)paloasema oli koko palohenkilöstön työpaikka ja koti. Paloasemalla työskenteli palomestari, alipalomestari, yliruiskumestari, aliruiskumestari, viisi korpraalia ja 13 palosotilasta. Työ oli palojen sammuttamista.

Nyt Tampereen keskuspaloasema - kepalo ammattislangissa - toimii edelleen paloasemana, mutta samalla koko Pirkanmaan pelastustoimen hallinnollisena keskuksena. Vaikka työtehtävien kirjo on laajentunut tulipalojen sammuttamisesta monenlaisiin pelastustehtäviin ja valtakunnassa puhutaan pelastusasemista, niin silti Tampereella puhutaan keskuspaloasemasta. Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojasen mukaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen perinteitä haluttiin kunnioittaa, sillä onhan se nimenomaan suunniteltu paloasemaksi ja on edelleen siinä tehtävässä toimiva 110 vuotta valmistumisensa jälkeen.