login
Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Ensihoitaja Sanna
Monipuolisesti liikuntaa harrastava Sanna työskentelee Pirkkalan aluepaloasemalla ensihoitajana ja hänellä riittää intoa toimia henkilöstölehden toimituskunnassa, käydä opettamassa ensihoitajaopiskelijoille kädentaitoja TAMKissa sekä osallistua enemmän ja vähemmän leikkimielisiin urheilutapahtumiin. Sanna on sanavalmis ja reipas sekä erinomainen esimerkki naisesta, joka pärjää henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä.

Mikä on koulutuksesi ja työkokemuksesi?
”Olen valmistunut sisätautien ja kirurgian sairaanhoitajaksi vuonna 1991. Valmistumisen jälkeen työskentelin TAYSissa kymmenisen vuotta, alkuun koko talon varahenkilöstössä kierrellen koko sairaalaa silmäosastoa ja heräämöä myöden. Viimeiset kuusi vuotta olin ensiavussa ja loppuvuosina keikkailin ambulanssissa muutamalla yksityisellä työnantajalla. Koin, että sairaalan ulkopuolella työ oli vaihtelevampaa kuin sairaalassa. Pelastuslaitoksella tein ensimmäisen työvuoroni huhtikuussa 2002. Varsinaiseen työvuoroon ei silloin alkuun ollut naisilla helppo päästä, joten 2,5 vuotta tein töitä ns. päiväkyydissä. Pikkuhiljaa sain ensihoitajan sijaisuuksia työvuorosta ja vuoden 2007 alusta alkaen olen ollut ensihoitajan virassa. Työskentelen tällä hetkellä Pirkkalan aluepaloasemalla hoitotason ambulanssissa ensihoitajana. Työn ohessa olen opiskellut akuuttihoitotyön erikoistumisopinnot Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja ensihoitotyön johtamisopinnot Arcadassa.”

Mikä on työnkuvasi?
”Ensihoitajan työ on muutakin kuin potilaiden kuljettamista. Ennen puhuttiin sairaankuljetuksesta, mutta nykyisin puhutaan ensihoidosta. Potilaille annetaan laadukasta ensihoitoa jo kohteessa ja potilaan tarvitsema kiireellinen hoito voidaan aloittaa jo ennen sairaalaa. Ensihoito on jaettuna kolmeen tasoon; ensivaste, perustason ensihoito ja hoitotason ensihoito.Edelleen aiheuttaa hämmennystä, jos henkilö on hälyttänyt ambulanssin ja paikalle pyyhältääkin paloauto. Mutta näin siis toimitaan kiireellisten potilaiden kohdalla, jos ambulanssia nopeammin olisi paloauto paikalla aloittamassa hoitotoimia. Siellä on osaavia käsiä ja hoitovälineitä. Ensihoitajien tietoja ja taitoja testataan kirjallisilla ja käytännön testauksilla säännöllisin väliajoin, jotta lääkeluvat säilyvät.”

”Työaikani on vuorokausirytmi eli olen yhden vuorokauden töissä, jonka jälkeen on lepopäivä ja kaksi vuorokautta vapaata, eli olen joka neljännen vuorokauden palokunnassa. Tämä vuorokausirytmi sopii mulle oikein hyvin. Koin kolmivuorotyön aikoinaan huomattavasti raskaammaksi. Työvuorot ovat olleet kohtuu kiireisiä viime aikoina, vuorokauden työrupeaman jälkeen se seuraava päivä on todellakin lepopäivä.”

Mikä on parasta työssäsi?
”Työ ensihoitajana on vaihtelevaa, kahta samanlaista työpäivää ei tule. Jatkuvasti riittää uutta opittavaa, jonka takia mielenkiinto pysyy yllä. Ja tietysti työyhteisö ja työkaverit ovat niitä työn ehdottomia positiivisia puolia. Kyllä tästä palokunnasta tulee väkisinkin sellainen kakkosperhe, kun se vuorokausi ollaan aina niin tiiviisti yhdessä. Toisten tavat sekä hyvät ja huonot puolet tulevat väkisin tutuiksi.”
 
Mikä on haastavinta työssäsi?
”Työ on haastavaa, koska ei voi koskaan ajatella osaavansa jo kaikkea. Vakavasti sairastuneet tai loukkaantuneet lapsipotilaat ovat haasteellisia, koska niitä osuu kohdalle (onneksi) harvoin. Ja ylipäätään ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen, kun ala on jatkuvassa muutoksessa, uusia hoito-ohjeita ja –suosituksia tulee paljon. Tiettyjä tehtäviä osuu kohdalle todella harvoin, silti kädentaidot ja tiedot täytyisi pitää niihin yllä.”

Minkälainen pelastuslaitos on työnantajana tai työpaikkana?
”Olen viihtynyt pelastuslaitoksella oikein hyvin, porukkaan on otettu nainen mukaan hienosti. Silloin alkuvuosina varsinkin meitä naisia oli vähän ja välillä herätti vähän hämmennystä, että naisia on palokunnassa. Hiustenkuivaajan ääni ennen vuoron vaihtoa oli kuulemma sellainen, mihin ei oltu totuttu. Tänä päivänä meitä naisia on jo joka työvuorossa, vaikka palomiehenä ei ole kyllä yhtään naista meidän pelastuslaitoksella tällä hetkellä. Toisaalta edelleen me naiset ollaan monien potilaiden suulla ambulanssimiehiä ja -poikia.”

Miten koet työn fyysisen ja henkisen kuormittavuuden?
”Kyllä tässä työssä täytyy pitää kunnostaan huolta, ihan perusjaksamisesta, mutta myös lihaskunnosta. Hoitorepun ja deffan kantaminen hissittömään talon kerroksiin ei ole harvinaista. Myös normaalikokoiset potilaat mun pitää naisenakin pystyä kantamaan kantotuolilla tai paareilla ambulanssiin, ei tule kuuloonkaan, että aina soittaisi palomiehiä kantoavuksi.”


Tällä perusvarustuksella potilas kohdataan. Mukana on happireppu lääkehapen antamiseen, defibrillaattori  ja hoitoreppu.    
   
”Mitä enemmän ikää tulee, sen väsyneempi sitä on työvuoron jäljiltä. Jaksamiseen auttaa paljon se, jos on fyysisesti hyvässä kunnossa. Yritän harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla monipuolisesti mm. crossfittiä, pyöräilyä ja hölkkää, jotta jaksaisin työssäni mahdollisimman pitkään.”

”Työn henkistä kuormittavuutta ei voi myöskään unohtaa. Vaikka työhön kuuluu ikäviä asioita, ei niitä voi viedä kotiin. Monia rankkoja keikkoja puretaan keskustelemalla työtehtävien jälkeen työporukalla. Työn luonteeseen kuuluu, että kaikkia ei voi pelastaa. Kyllä ensihoitajaa saa ikävät tilanteet koskettaa, mutta ne pitää hoitaa ammattimaisesti ja tunteet käsitellään myöhemmin. Aika hyvin tuntuisi tälle alalle tulevat tietävän työnluonteen ja kuormittavuuden, sillä muihin tehtäviin lähdetään meiltä todella vähän.”



Myös ensihoitajat käyttävät kypärää ja suojalaseja esim. kolaripaikalla.     

 
Sannan työnkuva sisältää paljon muutakin kuin hälytyksiä
”Työvuorokauden päiväohjelmaan kuuluu liikuntatunti, mutta tänä keväänä on ambulanssi liikkunut sen verran tiiviisti, että liikuntatunnit ovat jääneet väliin. Eri asemilla on vähän erilaisia yhteisiä aktiviteettejä. Jossain pelataan lentopalloa, toisella sählyä perus punttitreenin lisäksi. Ja kai sitä harrastamiseksi voi sanoa, kun kuulun talon henkilöstölehden Letku & Laastarin toimituskuntaan. Aika paljon olen keskittynyt erilaisten urheilujuttujen keräämiseen ja kirjoittamiseen.”

”Kuulun myös pelastuslaitoksella defusing- ryhmään. Kuormittavan tai ahdistavan työtehtävän jälkeen asia keskustellaan defusing-vetäjien kanssa läpi vuorokauden sisällä tapahtuneesta, tarkoituksena on, ettei asia jää painamaan pidemmäksi aikaa mieleen.”

”Opiskelija-asioiden hoito kuuluu vastuulleni. Olen yhteyksissä koulujen ja opiskelijoiden kanssa sekä sovin opiskelijoille sopivat jaksot tarkoituksenmukaisiin yksiköihin.”

Turvallisesti perille
Osa tehtävistä vaatii nopean potilaan tavoittamisen, jolloin siiryminen kohteeseen tapahtuu hälytysajona.

”Hälytysajo ei pelota, vaan suhtaudun siihen aika neutraalisti. Hälytysajo on osa tätä työtä. Työparini kanssa meillä on ollut tapana vaihtaa hoitoajan ja kuljettajan paikkoja aina, kun olemme vieneet potilaan sairaalaan. Tämä on aika yleinen käytäntö ainakin meidän talossa.  Muutamia läheltä piti tilanteita on hälytysajossa vuosien varrella sattunut, kun muut tiellä liikkujat ovat tehneet odottamattomia liikkeitä. Tärkeintä on päästä turvallisesti perille, ei saa ottaa yltiöpäisiä riskejä voittaakseen muutamia sekunteja. Joskus lehdissä lukee kritiikkiä kuinka ambulanssi tai paloauto ajaa punaisia päin ja heti valojen jälkeen sammuttaa hälytyslaitteet. Näissä tapauksissa on tehtävä saatettu perua kokonaan tai tehtävän kiireellisyys muuttunut niin, ettei enää ajeta hälytysajona. Huviksemme emme hälytyslaitteet päällä ajele.”

Eräs maaliskuun työvuoro
6:00 Herätys ja tunnin pyörälenkki ennen työvuoroa
8:00 Työvuoro alkaa

Kuulumisten vaihto ja raportointi edellisen vuoron ensihoitajan kanssa oli vielä kesken kun ensimmäinen hälytys tuli klo 8.03, kyseessä oli C-tehtävä (potilaalla peruselintoimintojen vähäinen häiriö, jonka vuoksi sairaankuljetuksen tarve ilmeinen tai tilanne vähintäänkin tarkastettava paikan päällä).

Meidän pitää olla liikkeellä 60 sekunnissa A ja B tehtävissä, ja C ja D tehtävissä 90 sekunnissa hälytyksestä, kaikki muu toiminta jää ja lähdetään kohti ajoneuvoa.

8:50 Takaisin asemalla

Auton aamutarkastus ja aamukahvi. Tänään ambulanssissa kanssani oli uusi työpari, käytiin käytännön asioita läpi.

10:00 Keskuspaloasemalle varustetäydennykseen
10:20 Henkilökorttikuvaus Tampereella
10:50 Takaisin asemalla

Kyytivaatteet pesukoneeseen

11:55 Ruoka lautaselle ja saman tien hälytys

B- kiireellinen ensihoitotehtävä (peruselintoimintojen häiriö mahdollisuutta ei pystytä pois sulkemaan tai tiedot puutteellisia ja sen vuoksi uhka tuntematon).

13:20 Takaisin asemalla, auton täydennys käytön jäljiltä
13:30 Uusi yritys lounaan kanssa, tällä kertaa onnistui
13:45 Päivälepo
14:15 Hälytys C- kiireellinen tehtävä

Potilasta ei tarvinnut kuljettaa mihinkään eli potilaan terveydentila tutkittu, eikä tarvetta päivystyskäynnille ole. Näin tapahtuu aika usein. Meidät hälytetään paikalle syystä tai toisesta, tutkimme ja tarkastamme potilaan ja arvioimme kuljetustarpeen. Ei siis ole automaatio, että ambulanssi kuljettaa aina potilaan sairaalaan.

15:00 Matkalla asemalla tuli uusi C- tehtävä
16:15 Asemalla takaisin

Auton täydennystä ja varastotilauksen purkaminen paikoilleen.

16:35 Muistin ne pyykit... laitoin ne kuivumaan
16:45 Päiväkahvit
17:30 Liikuntatunti

Liikuntatunti kuuluu päiväohjelmaan, jos hälytyksiltä ehtii. Niin palo- kuin ensihoitopuolella on tärkeää kunnosta huolehtiminen, siksi se kuuluu ohjelmaan. Tosin työpaikkaliikunta ei yksin riitä kunnon ylläpitoon, suurin osa harrastaa vapaalla ahkerasti liikuntaa.

17:42 Liikuntatunti jäi kesken, B- kiireellinen tehtävä

Tältä tehtävältä meidät peruttiin juuri kun olimme kohteessa, kyseistä ajoneuvoa ei näkynyt missään. Ohikulkevasta autosta oli soitettu, kun oli nähty pysähtyneen auton ratin takana kuljettaja jotenkin kumarassa. Soittaja ei ollut pysähtynyt katsomaan, onko joku hätänä. Tällaisia hälytyksiä tulee myös melko usein, turhia hälytyksiä, kun soittaja ei ole varmistunut avun tarpeesta. Muutaman kerran olen käynyt herättämässä parkkipaikalle nukkumaan pysähtyneen kuljettajan kesken unien, kun ohikulkijat ovat olleet huolissaan ja soittaneet apua.
 
18:10 Uusi yritys liikuntatunnille

Pitkästä aikaa pientä höntsyfutista pihalla ja päälle kuntosalia.

20:10 Hälytys C-tehtävälle.

Tämä potilas hoidettiin kohteessa niin, että häntä ei tarvinnut kuljettaa sairaalaan. Tälläisia tilanteita ovat esimerkiksi matalien verensokerien korjaaminen.

21:30 Päivällinen

Venähti taas vähän myöhäiseksi, onneksi olin syönyt vähän välipalaa kahvin yhteydessä.

22:20 Hälytys C-tehtävä, tutkimme ja arvioimme tilanteen

Ei tarvetta lääkärissä käyntiin. Potilas jäi hyvillä mielin kotiin.

22:50 Takaisin asemalla
23:07 Hälytys C-tehtävä.

Potilaan kuljetuksen jälkeen kävimme tankkaamassa auton.

00:30 Takaisin asemalla
03:20 Hälytys C-tehtävä, lapsipotilas. Ei aihetta kuljetukseen, lapsi oli hyväkuntoinen.
04:00 Takaisin asemalle
06:55 Hälytys, B-tehtävä

Kohteessa tilanne osoittautuikin vielä vakavammaksi ja pyysimme lääkäriyksikön kohteeseen.

08:00 Työajan piti loppua, mutta me olimme vasta matkalla kohti sairaalaan.

Koskaan ei siis kannata sopia mitään tärkeää menoa heti työvuoron jälkeen, koska työtehtävä voi venähtää tai hälytys tulla vähän vaille 8. Muutaman kerran on työvuoro venähtänyt omalla kohdallani 10:30 asti, kun tuli useampi kiireellinen hälytys peräjälkeen ennen kuin pääsimme takaisin asemalle miehistön vaihtoon. Mutta tämä kuuluu työn luonteeseen ja se tulee tiedostaa.

09:00 Takaisin asemalla, lääketäydennykset ja raportti seuraavalle vuorolle
09:20 Fillarilla kohti kotia lyhintä reittiä
10:20 Ansaituille unille